Tiivistelmä

Suomen hallitus on strategisesti asettanut tutkimus- ja kehitystoiminnan (T&K) kansallisen talouspolitiikkansa kulmakiveksi, mikä huipentui lainsäädännölliseen sitoumukseen nostaa T&K-menot 4 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä. Tämä kunnianhimoinen tavoite ei ole vain toive, vaan lakiin kirjattu velvoite.

Tämän saavuttamiseksi Suomi on ottanut käyttöön kehittyneen ja runsaan verokannustinjärjestelmän, joka on suunniteltu edistämään yksityisen sektorin innovaatioita.

Järjestelmän ytimessä on vuodesta 2023 voimassa ollut pysyvä “yhdistelmävähennys”, joka on kaikkien yritysten saatavilla ja suunniteltu palkitsemaan sekä T&K-menojen volyymista että niiden vuosittaisesta kasvusta. Tätä täydentää erillinen, määräaikainen vähennys T&K-yhteistyöstä hyväksyttyjen tutkimusorganisaatioiden kanssa.

Yrityksille, jotka hakevat näitä merkittäviä veroetuja, suurin haaste on huolellinen ja ennakoiva dokumentointi.

Toisin kuin joissakin muissa maissa, Suomen järjestelmä ei perustu määräävään, sääntöpohjaiseen viitekehykseen, jossa olisi ennakko-hyväksyntämenettelyjä.

Sen sijaan Verohallinto käyttää maailmanlaajuisesti tunnustettua OECD:n Frascati-käsikirjan T&K-määritelmää.

Tämä asettaa veronmaksajille merkittävän vastuun osoittaa, että heidän toimintansa täyttää viisi ydinkriteeriä: sen on oltava uutta luovaa, luovaa, epävarmaa, systemaattista ja siirrettävissä olevaa. Hakuprosessi edellyttää virallisen veroilmoituksen ja pakollisen “vapaamuotoisen selvityksen” toimittamista, joka toimii vaatimuksen teknisenä perusteluna.

Tämä opas selittää, että onnistunut vaatimus ei ole vain taloudellisesti tarkka; se on vakuuttavan, narratiivisen perustelun rakentamista, jota tukee samanaikainen projektidokumentaatio ja joka kestää tiukan teknisen tarkastelun.

1.0 Johdanto Suomen T&K-verotoimenpiteisiin

Suomen taloudellista ja poliittista maisemaa leimaa pitkäaikainen sitoutuminen osaamispohjaisen ja maailmanlaajuisesti kilpailukykyisen talouden edistämiseen.

Viimeisten kahden vuosikymmenen ajan peräkkäiset hallitukset ovat jatkuvasti hioneet ja vahvistaneet T&K-ekosysteemiä, pitäen sitä kestävän kasvun ja tuottavuuden moottorina.

Tämä visio virallistettiin uudella lainsäädännöllä, jonka tavoitteena on luoda kestävä ja kattavampi T&K-verokannustinjärjestelmä.

Merkittävin kehitys tässä suhteessa on Laki tutkimus- ja kehitystoiminnan menojen lisävähennyksestä (1298/2022), joka tuli voimaan 1. tammikuuta 2023. Tämä lainsäädäntö loi pysyvän, moniosaisen verovähennyksen, joka on suunniteltu tarjoamaan yrityksille pitkän aikavälin varmuutta ja ennustettavuutta niiden innovaatioinvestoinneille.

Tämä siirto edustaa strategista politiikan muutosta väliaikaisista toimenpiteistä kohti rakenteellista, verolainsäädännön peruskiveä.

Tarjoamalla tehostettuja vähennyksiä pysyvästi, hallitus pyrkii kannustamaan monivuotisia T&K-projekteja ja motivoimaan yrityksiä tekemään jatkuvia, pitkäaikaisia sitoumuksia innovaatioihin Suomessa. Kannustimen laaja soveltamisala, joka on saatavilla kaikille liiketoimintaa tai maataloutta harjoittaville yrityksille koosta tai toimialasta riippumatta, korostaa edelleen hallituksen sitoutumista osallistavan innovaatioympäristön luomiseen.

2.0 Katsaus Suomen T&K-kannustinjärjestelmään

Suomen T&K-kannustinjärjestelmä on moniraiteinen järjestelmä, joka tarjoaa erillisiä veroetuja T&K-toiminnan luonteen perusteella.

Järjestelmä koostuu kahdesta pääasiallisesta, päällekkäisyyksiä välttävästä järjestelmästä: pysyvästä yhdistelmävähennyksestä ja määräaikaisesta yhteistyövähennyksestä.

Yritysten on navigoitava näissä järjestelmissä huolellisesti maksimoidakseen etunsa ilman “kaksinkertaista hyödyntämistä”.

Yhdistelmävähennys

Tämä on lippulaivakannustin, pysyvä osa Suomen verolainsäädäntöä vuodesta 2023 alkaen, joka on suunniteltu palkitsemaan yrityksen sisäisistä T&K-ponnisteluista ja ostetuista palveluista. Se koostuu kahdesta osasta:

  • Yleinen lisävähennys: Tämä on volyymipohjainen vähennys, joka on 50 % verovuoden aikana syntyneistä hyväksyttävistä T&K-menoista. Sille on asetettu 5 000 euron vähimmäisvähennys, mikä tarkoittaa, että yrityksen on tehtävä vähintään 10 000 euron edestä hyväksyttäviä menoja saadakseen sen. Tämän osan enimmäisvähennys on 500 000 euroa verovuodessa.
  • Ylimääräinen lisävähennys: Tämä on inkrementaalinen vähennys, joka on suunniteltu kannustamaan T&K-menojen kasvua. Se on 45 % hyväksyttävien T&K-menojen vuosittaisesta kasvusta. Tällä vähennyksellä ei ole vähimmäisrajaa, mutta sen enimmäismäärä on 500 000 euroa verovuodessa.

Yhdistelmäjärjestelmän kokonaispotentiaalinen vähennys on 1 000 000 euroa vuodessa, ja suurin vuotuinen verosäästö on 200 000 euroa Suomen yhteisöverokannan perusteella. Hyväksyttäviä menoja yhdistelmävähennykseen ovat yrityksen oman T&K-henkilöstön palkat sekä laaja valikoima T&K-toimintaan liittyviä ostettuja palveluita. Lainsäädännössä todetaan nimenomaisesti, että ostettujen palvelujen on oltava palveluntarjoajan henkilöstön suorittamia, poissulkien esimerkiksi pelkän laitteiston vuokraamisen.

Määräaikainen T&K-yhteistyövähennys

Pysyvän järjestelmän lisäksi määräaikainen laki tarjoaa erillisen T&K-vähennyksen verovuosille 2021–2027. Tämä kannustin kohdistuu erityisesti T&K-yhteistyöhön hyväksyttyjen tutkimusorganisaatioiden, kuten yliopistojen ja muiden ei-kaupallisten tutkimuslaitosten, kanssa. Tämä järjestelmä on erittäin antelias, tarjoten 150 %:n vähennyksen hyväksyttävistä alihankintakustannuksista. Sille on asetettu 5 000 euron vähimmäisvähennys ja 500 000 euron enimmäisvähennys vuodessa. Hyväksyttävyyden edellytyksenä on, että alihankintalaskut perustuvat 1. tammikuuta 2021 jälkeen allekirjoitettuun sopimukseen.

Keskeiset vuorovaikutukset ja poissulkemiset

Järjestelmä on rakennettu tiukoilla säännöillä estämään samojen T&K-menojen vaatiminen useiden kannustinjärjestelmien kautta.

Perusperiaate on, että menoja, jotka on jo vaadittu määräaikaisen yhteistyövähennyksen perusteella, ei voi käyttää myös yhdistelmävähennyksen perustana. Tämä vaatii huolellista kustannusseurantaa projektitasolla oikean kohdentamisen varmistamiseksi.

Erityisen tärkeä poikkeus on, että verovähennyksiä ei voi vaatia T&K-toiminnasta, joka on saanut suoraa taloudellista tukea Suomen valtiolta tai muuta julkista tukea. Tämä tarkoittaa, että tietyssä T&K-projektissa yrityksen on tehtävä strateginen valinta joko suoran tuen hakemisen välillä julkiselta toimijalta, kuten Business Finlandilta, joka voi kattaa jopa 70 % pk-yritysten projektikustannuksista, tai verovähennyksen vaatimisen välillä. Päätös riippuu usein yrityksen kannattavuudesta ja kassavirrasta, sillä verovähennys on arvokas vain, jos yrityksellä on verotettavaa tuloa, jota vastaan vähennys voidaan tehdä.

3.0 Hyväksyttävät ja poissuljetut toiminnot

T&K-kelpoisuuden keskeinen pilari Suomessa on kansainvälisesti yhdenmukaistetun OECD:n Frascati-käsikirjan määritelmän nimenomainen käyttöönotto. Tämä eroaa maista, jotka saattavat käyttää paikallisesti kehitettyä, hallinnollista testiä.

Noudattamalla Frascati-käsikirjaa Suomi tarjoaa johdonmukaisen ja tunnistettavan standardin sekä kotimaisille että kansainvälisille yrityksille.

Jotta toiminta voidaan luokitella T&K-toiminnaksi verotuksessa Suomessa, sen on oltava todistettavasti:

  • Uutta luovaa: Toiminnan on tähdättävä uusiin löydöksiin.
  • Luovaa: Sen on perustuttava alkuperäisiin, ei-itsestäänselviin konsepteihin ja hypoteeseihin.
  • Epävarmaa: Työn tuloksen on oltava tieteellisesti tai teknologisesti epävarma, mikä tarkoittaa, että pätevä ammattilainen ei voi tietää etukäteen, miten työ onnistuu.
  • Systemaattista: Työ on suoritettava metodisesti, suunnitellusti ja budjetoidusti.
  • Siirrettävissä ja/tai toistettavissa: Tulosten tulisi olla siirrettävissä tai toistettavissa.

Merkittävä ja ainutlaatuinen piirre Suomen järjestelmässä, kuten Frascati-käsikirjassa on määritelty, on hyväksyttävien T&K-alojen laaja soveltamisala. Toisin kuin jotkin maat, jotka rajoittavat T&K-kannustimet luonnontieteisiin ja insinööritieteisiin, Suomen säännöt sisältävät nimenomaisesti myös yhteiskuntatieteet ja humanistiset tieteet hyväksyttävänä alana. Tämä laajentaa verohuojennusten potentiaalia monenlaisille innovatiivisille toiminnoille esimerkiksi liiketoimintamallien kehittämisessä, sosiologisessa tutkimuksessa tai uusissa pedagogisissa lähestymistavoissa, kunhan ne täyttävät viisi ydinkriteeriä.

Selkeyttääkseen eroa hyväksyttävän T&K-toiminnan ja rutiininomaisen työn välillä, seuraava taulukko tarjoaa havainnollistavia esimerkkejä eri toimialoilta.

Toimiala Hyväksyttävä T&K-toiminta Ei-hyväksyttävä (poissuljettu) toiminta Eron perustelu
Ohjelmistokehitys Uuden algoritmin kehittäminen asiakastuen tekoälylle, joka pystyy itsenäisesti ymmärtämään ja vastaamaan monimutkaisiin, käsikirjoittamattomiin kyselyihin tutkimalla syväoppimisarkkitehtuureja. Olemassa olevan, valmiin ohjelmiston ominaisuuksien ja käyttöliittymän räätälöinti asiakkaan vakiomuotoisiin liiketoimintaprosesseihin ja tietokenttiin sopivaksi. Hyväksyttävä toiminta käsittelee teknistä epävarmuutta uuden tiedon luomiseksi; poissuljettu toiminta käyttää vakiintuneita, ennustettavia menetelmiä tunnetun lopputuloksen saavuttamiseksi.
Greentech/Valmistus Uuden työkalun suunnittelu ja testaaminen tuotantolinjalle, joka käyttää vähemmän materiaalia säilyttäen samalla tuotannon tason. Tämä sisältää useita iteratiivisia testikokeita teknisen epävarmuuden ratkaisemiseksi materiaaliominaisuuksista ja virrankulutuksesta. Olemassa olevan tuotantoprosessin optimointi toteuttamalla tunnettuja tehokkuusparannuksia jätteen vähentämiseksi, kuten tavanomaisia toiminnallisia säätöjä ja virtaviivaistamista. Hyväksyttävä työ sisältää kokeellisen prosessin teknisen ongelman ratkaisemiseksi epävarmalla lopputuloksella, kun taas poissuljettu työ soveltaa tunnettuja menetelmiä ennustettavissa olevan tuloksen saavuttamiseksi.
Elintarviketeknologia Uusien kasvipohjaisten ainesosien ja suulakepuristusmenetelmien tutkiminen ja testaaminen perinteisen lihan maun, rakenteen ja ravitsemuksen jäljittelemiseksi. Rutiininomainen ruokalistan kehittäminen, kaupallisesti saatavilla olevien ainesosien hankinta tai pienet säädöt, kuten suolapitoisuuden vähentäminen olemassa olevassa välipalatuotteessa. Hyväksyttävä toiminta sisältää luovaa ja kokeellista työtä uudenlaisen lopputuloksen saavuttamiseksi, kun taas poissuljetut toiminnot ovat rutiininomaisia liiketoimintoja, jotka eivät ratkaise tieteellisiä tai teknologisia epävarmuuksia.
Liiketoimintapalvelut Systemaattinen, luova projekti uuden ennustemallin kehittämiseksi markkinatrendeille, joka perustuu uuteen yhteiskuntatieteelliseen teoriaan. Projekti sisältää määritellyn hypoteesin ja sarjan tutkimuksia sen testaamiseksi. Rutiininomaisen markkinatutkimuksen tai kyselyn tekeminen asiakkaiden mieltymysten ymmärtämiseksi olemassa olevalle tuotteelle. Nämä toimet eivät pyri luomaan uutta, toistettavaa tietoa. Ensimmäinen on systemaattinen tutkimus luovalla, epävarmalla alueella uuden tiedon tuottamiseksi. Jälkimmäinen on tavanomainen kaupallinen toiminta.

Verohallinto on tehnyt selväksi, että rutiininomaiset toiminnot, kuten laadunvalvonta, kosmeettiset muutokset, olemassa olevien järjestelmien virheenkorjaus ja perustuki olemassa oleville järjestelmille, eivät ole T&K-toimintaa, elleivät ne ole osa laajempaa projektia tieteellisen tai teknologisen epävarmuuden ratkaisemiseksi. Ydinkysymys on, sisältääkö toiminta aitoa, systemaattista pyrkimystä perustavanlaatuisen epävarmuuden ratkaisemiseksi vai pelkästään olemassa olevan tiedon ja menetelmien soveltamista.

4.0 Perustelemisen haaste

Yrityksen oikeus T&K-verovähennykseen Suomessa riippuu sen kyvystä toimittaa vankka ja vakuuttava dokumentaatio.

Tämä prosessi eroaa maista, joissa voi olla virallinen “varmennuskehys” ja tarkistuslista.

Sen sijaan Suomen järjestelmä luottaa veronmaksajan kykyyn itsearvioida ja perustella vaatimuksensa tavalla, joka kestää ammattimaisen tarkastelun.

Ensisijainen vaatimustenmukaisuuden väline on veroilmoitus itsessään, jota on täydennettävä pakollisella “vapaamuotoisella selvityksellä” T&K-toiminnasta. Tämä vaatimus on usein sekaannuksen aihe.

Vaikka verolomakkeet (erityisesti lomakkeet 67Y ja 67A) sisältävät jäsenneltyjä kenttiä numeeristen tietojen, kuten palkkojen, ostettujen palvelujen ja laskettujen vähennysten, ilmoittamiseen, vapaamuotoinen selvitys ei ole pelkkä muodollisuus. Se on kriittinen, narratiivinen osa, jonka on annettava yksityiskohtainen tekninen perustelu vaadituille numeroille.

Verohallinto vaatii nimenomaisesti tätä täydentävää asiakirjaa.

Tämä kaksoisvaatimus – jäsennellyt taloudelliset tiedot yhdistettynä narratiiviseen tekniseen raporttiin – asettaa merkittävän taakan veronmaksajalle.

Tehokkain perustelu on samanaikainen dokumentaatio. Reaaliaikaisesti projektin edetessä luodut asiakirjat ovat paljon painavampia kuin jälkikäteen rekonstruoidut.

Dokumentaation on osoitettava selkeästi ja vakuuttavasti, että T&K-projekti oli määritelty alusta alkaen, että tietyt tekniset epävarmuudet oli tunnistettu, että systemaattista prosessia noudatettiin niiden ratkaisemiseksi ja että syntyneet kustannukset voidaan suoraan yhdistää näihin hyväksyttäviin toimiin.

Lopulta perustelemisen haaste Suomessa ei ole byrokraattinen vaan sisällöllinen. Onnistunut vaatimus on puolustettavissa oleva tekninen teesi, ei vain joukko kirjanpidon merkintöjä. Se vaatii yksityiskohtaisen kertomuksen, joka selittää T&K-toiminnan “miksi” ja “miten”, ja jota tukee projektitason näyttö, joka todistaa epävarman, systemaattisen ja kokeellisen prosessin olemassaolon.

5.0 Yksityiskohtainen analyysi hyväksyttävän T&K-toiminnan säännöistä (Frascati-käsikirjan kriteerit)

OECD:n Frascati-käsikirjan viiden ydinkriteerin syvällinen ymmärtäminen on välttämätöntä kaikille yrityksille, jotka aikovat hakea T&K-veroetuja Suomessa. Jokainen kriteeri vaatii erityyppistä näyttöä, joka on luotava ja ylläpidettävä ennakoivasti.

Uutuus ja luovuus

Tämä kriteeri edellyttää, että yritys osoittaa T&K-projektinsa pyrkivän saavuttamaan uuden löydöksen tai kehittämään uuden sovelluksen, joka ei ole itsestään selvä alan pätevälle ammattilaiselle. Ei riitä, että lopputulos on uusi yritykselle. Vaatimuksen on todistettava, että projekti pyrkii lisäämään yleistä tietovarantoa tai luomaan uuden sovelluksen kyseisestä tiedosta.

Dokumentaatio: Uutuuden ja luovuuden perustelemiseksi yrityksen tulisi ylläpitää yksityiskohtaista projektisuunnitelmaa tai T&K-ehdotusta, joka on luotu projektin alussa. Tämän asiakirjan tulisi selventää tieteellistä tai teknistä tavoitetta, määritellen selkeästi, mitä tavoitellaan. Tukevaa näyttöä olisivat patenttihakujen tulokset tai kirjallisuuskatsaukset, jotka vahvistavat, ettei julkisesti saatavilla olevaa ratkaisua ole. Asiantuntijamuistiot tai projektipäälliköiden tekniset muistiinpanot voivat myös selittää, miksi ehdotettu ratkaisu on alkuperäinen eikä suoraviivainen olemassa olevan teknologian sovellus.

Epävarmuus

Tieteellisen tai teknologisen epävarmuuden olemassaolo on kiistatta kriittisin ja usein väärinymmärretty kriteeri. Epävarmuus on olemassa, kun alan ammattilainen ei voi kohtuullisella varmuudella määrittää, onko tietty teknologinen lopputulos mahdollinen tai miten se voidaan saavuttaa. Tämä on T&K-projektin ydin.

Dokumentaatio: Dokumentaation on tarjottava selkeä ja yksityiskohtainen kuvaus projektin alussa kohdatuista epävarmuuksista. Siinä tulisi hahmotella eri vaihtoehtoja, joita harkittiin ja testattiin, ja selittää, miksi ne eivät olleet itsestään selviä tai suoraviivaisia. Tämä osoitetaan parhaiten kirjaamalla epäonnistuneita yrityksiä, laatimalla vika-analyysiraportti tai muistioita, joissa käsitellään teknisiä esteitä. Dokumentoitujen epäonnistumisten olemassaolo itse asiassa vahvistaa vaatimusta todistamalla, että epävarmuus oli aito eikä helposti ratkaistavissa. Kertomus, joka sisältää kuvauksen sekä onnistumisista että epäonnistumisista, on erittäin arvokas.

Systemaattinen luonne

T&K-projekti on toteutettava organisoidusti, suunnitellusti ja metodisesti. Työhön on sisällyttävä selkeä suunnitelma, jossa on määritellyt hypoteesit, kokeet, havainnot ja analyysit. Toiminnan on oltava tutkivaa, ja sen on systemaattisesti pyrittävä ratkaisemaan aiemmin tunnistetut epävarmuudet. Työn kokeellinen luonne todistetaan käyttämällä malleja, prototyyppejä, simulaatioita tai kokeilun ja erehdyksen menetelmää.

Dokumentaatio: Systemaattisen tutkimuksen osoittamiseksi yrityksen tulisi ylläpitää yksityiskohtaista testisuunnitelmaa, laboratoriopäiväkirjoja tai ohjelmistokehityslokeja. Näiden asiakirjojen tulisi näyttää selkeä aikajana tapahtumista, milloin kukin vaihe suoritettiin ja testien tulokset. Projektin aloitus- ja katselmointikokousten pöytäkirjat voivat edelleen osoittaa, että työ oli jäsenneltyä ja tarkoituksenmukaista. Lopullinen tekninen raportti, joka tiivistää projektin tulokset – olivatpa ne onnistuneita tai eivät – on keskeinen todiste, joka sitoo koko prosessin yhteen.

6.0 Näkemyksiä Suomen verolainsäädännöstä

Suomen T&K-verotusympäristö on huomionarvoinen, koska aiheesta on julkisesti saatavilla suhteellisen vähän suoria oikeuden päätöksiä.

Vaikka tämä tarkoittaa, ettei ole laajaa oikeuskäytäntöä ohjaamaan veronmaksajia tietyissä T&K-skenaarioissa, se ei tarkoita, että oikeudelliset periaatteet puuttuisivat.

Sen sijaan syvällisempi ymmärrys Suomen verojärjestelmän oikeudellisista perusteista antaa kriittistä ohjausta.

Korkein hallinto-oikeus (KHO) on antanut päätöksiä yleisistä veroperiaatteista, jotka loogisesti soveltuvat myös T&K-vaatimuksiin.

Esimerkiksi korkojen vähennyskelpoisuutta koskevissa tapauksissa tuomioistuin on johdonmukaisesti keskittynyt menon luonteen tarkoituksenmukaiseen ja objektiiviseen arviointiin. Tuomioistuin on erottanut kustannukset, jotka ovat taloudellisesti vastaavia kuin korot, muista, liittymättömistä menoista, korostaen, että menon ilmoitettua tarkoitusta on tuettava objektiivisella, tosiasialliseen näyttöön perustuvalla aineistolla.

Tämän vaikutus T&K-vaatimuksiin on selvä: veronmaksaja ei voi vain ilmoittaa hanketta tutkimus- ja kehitysprojektiksi. Menojen tarkoituksen – tieteellisen tai teknologisen epävarmuuden ratkaisemisen – on oltava objektiivisesti osoitettavissa johdonmukaisella ja todisteisiin perustuvalla aineistolla. Tämä oikeudellinen painotus tosiasialliseen, eikä subjektiiviseen, tarkoituksen arviointiin vahvistaa suoraan Verohallinnon vaatimusta kattavasta ja narratiivisesta vapaamuotoisesta selvityksestä. Dokumentaation on luotava selkeä yhteys T&K-menojen ja yrityksen pyrkimysten välillä tuottaa tulevaa tuloa innovaation kautta. Oikeudelliset ja hallinnolliset järjestelmät ovat siten linjassa ja vaativat, että yritykset eivät ainoastaan täytä T&K-toiminnan teknistä määritelmää, vaan myös rakentavat vakuuttavan, hyvin dokumentoidun tapauksen, joka kestää objektiivisen tarkastuksen.

7.0 Tapaustutkimus: AI Innovations Oy

Havainnollistaaksemme Suomen T&K-verosääntöjen ja dokumentointistandardien käytännön soveltamista, tarkastellaan hypoteettista suomalaista pk-yritystä, AI Innovations Oy:tä, joka kehittää uutta liikenteen ennustamisen tekoälyä logistiikkayrityksille.

  • Vaihe I – Tutkimus & Kirjallisuuskatsaus: Yrityksen tekniset johtajat ja nuorempi tutkija tekevät perusteellisen katsauksen olemassa olevaan kirjallisuuteen ja patentteihin. He toteavat, että vaikka monia liikenteen ennustemalleja on olemassa, mikään ei pysty huomioimaan sään ja reaaliaikaisten sosiaalisten tapahtumien (esim. julkiset mielenosoitukset) dynaamisia, epälineaarisia vaikutuksia liikennevirtaan vaaditulla tarkkuudella.
    Arviointi: Ei hyväksyttävää T&K-toimintaa. Tämä on valmistelevaa työtä ja kirjallisuustutkimusta, joka ei itsessään sisällä tieteellisen tai teknologisen epävarmuuden ratkaisemista.
  • Vaihe II – Prototyypin kehitys: T&K-tiimi kehittää uuden algoritmin, joka yrittää integroida ja mallintaa näitä muuttujia. Useiden kuukausien aikana he suorittavat kymmeniä simulaatioita ja todellisen maailman kokeita, mukaan lukien useita epäonnistuneita yrityksiä kouluttaa mallia tehokkaasti. Epäonnistumiset ohjaavat tiimiä kohti uutta, luovaa lähestymistapaa, joka lopulta onnistuu laboratoriossa.
    Arviointi: Hyväksyttävä. Tämä täyttää T&K-toiminnan ydinkriteerit. On selkeä tavoite (uusi algoritmi), aito epävarmuus (miten integroida muuttujat) ja systemaattinen ja kokeellinen prosessi sen ratkaisemiseksi. T&K-tiimin palkkakustannukset ja ostetut laskentapalvelut olisivat oikeutettuja 50 % yleiseen lisävähennykseen ja voisivat kerryttää 45 % ylimääräistä lisävähennystä.
  • Vaihe III – Ulkoinen yhteistyö: Vahvistaakseen tuloksiaan ja kehittääkseen tietyn komponentin, AI Innovations Oy tekee sopimuksen suomalaisen yliopiston kanssa erittäin erikoistuneen tutkimuksen suorittamisesta uuden algoritminsa matemaattisista ominaisuuksista.
    Arviointi: Hyväksyttävä. Yliopistolle maksetut alihankintakustannukset ovat oikeutettuja 150 % määräaikaiseen T&K-yhteistyövähennykseen. AI Innovations Oy ei kuitenkaan voi vaatia samoja menoja yhdistelmävähennykseen.
  • Vaihe IV – Tuotteistaminen ja rutiininomainen laadunvarmistus: Kun algoritmin vakaa versio on kehitetty, yrityksen insinööritiimi työskentelee sen integroimiseksi kaupalliseen ohjelmistoalustaan ja suorittaa rutiininomaista laadunvarmistusta (QA) varmistaakseen, että se toimii kaupallisten eritelmien mukaisesti.
    Arviointi: Ei hyväksyttävää T&K-toimintaa. Tämä vaihe sisältää olemassa olevan tiedon soveltamista ja vakiintuneiden menetelmien käyttöä tuotteen markkinoille valmistelussa. Uutta tieteellistä tai teknologista epävarmuutta ei ratkaista. Erityisesti laadunvarmistustestaus on nimenomaisesti poissuljettu toiminta.

Tämä tapaustutkimus osoittaa, että yksi projekti voi sisältää sekä hyväksyttäviä että ei-hyväksyttäviä toimintoja ja korostaa tarkan, projektitason kustannusseurannan tärkeyttä eri vähennysjärjestelmien hyödyntämiseksi sääntöjä rikkomatta.

8.0 Yksityiskohtainen dokumentaation tarkistuslista

Puolustettavissa oleva T&K-vaatimus Suomessa perustuu vankkaan ja kattavaan dokumentaatiotiedostoon, joka vastaa suoraan Frascati-käsikirjan viittä kriteeriä. Seuraava tarkistuslista on toiminnallinen työkalu yrityksille asiakirjojensa järjestämiseen ja tarkastusvalmiin vaatimuksen valmisteluun.

Frascati-kriteeri Ensisijainen dokumentaatio Toissijainen/Tukeva dokumentaatio
Uutuus & Luovuus Projektisuunnitelma tai T&K-ehdotus. Tekninen erittelyasiakirja. Patenttihakujen tulokset ja yhteenvedot. Tieteelliset kirjallisuuskatsaukset. Projektipäälliköiden tekniset muistiot.
Epävarmuus Tekninen erittelyasiakirja, joka kuvaa tietyn teknisen epävarmuuden. Kirjaukset epäonnistuneista yrityksistä ja vika-analyysiraportit. Asiantuntijalausunnot tai sisäiset muistiot, joissa käsitellään esteitä.
Systemaattinen luonne Yksityiskohtaiset testisuunnitelmat. Laboratoriopäiväkirjat. Ohjelmistokehityslokit. Projektin aloitus- ja katselmointikokousten pöytäkirjat. Edistymisraportit. Lopullinen tekninen raportti, joka tiivistää tulokset ja menetelmät.
Hyväksyttävät menot Taulukkolaskenta, joka jakaa kustannukset projektin ja tyypin mukaan (palkat, ostetut palvelut). Työntekijöiden tuntikirjanpito projektinumeroilla. Ostettujen palvelujen laskut. Ulkoistetut T&K-sopimukset tutkimusorganisaatioiden kanssa.
Vaatimuksen jättäminen Viralliset verolomakkeet (esim. 67Y). “Vapaamuotoinen selvitys” T&K-toiminnasta. Tilinpäätös. Yhteisön veroilmoitus.

Vapaamuotoisen selvityksen tulisi kutoa nämä asiakirjat ja tiedot yhtenäiseksi kertomukseksi, joka tarjoaa selkeän ja loogisen perustelun vaatimukselle. Tämän kertomuksen tulisi selittää projektin tarkoitus, epävarmuuden luonne, noudatettu systemaattinen prosessi sekä toiminnan ja vaadittujen menojen välinen yhteys.

9.0 Johtopäätökset

Suomen T&K-verokannustinjärjestelmä on voimakas ja pysyvä työkalu innovaatioiden edistämiseen ja talouskasvun tukemiseen.

Tarjoamalla runsaan, kaksiosaisen vähennyksen, joka palkitsee sekä T&K-menojen volyymia että kasvua, hallitus on luonut yrityksille pitkän aikavälin varmuuden ympäristön.

Tätä tehostaa edelleen erillinen vähennys yhteistyöhön perustuvasta T&K-toiminnasta määriteltyjen tutkimusorganisaatioiden kanssa.

Nämä edut eivät kuitenkaan ole automaattisia. Suomen järjestelmä asettaa veronmaksajalle korkean todistustaakan, nojaten maailmanlaajuisesti tunnustettuihin kriteereihin paikallisen, määräävän viitekehyksen sijaan.

Onnistunut T&K-vaatimus edellyttää aktiivista, samanaikaista ja systemaattista lähestymistapaa dokumentointiin.

Ei riitä, että T&K-menot vain ilmoitetaan verolomakkeella.

Yrityksen on kyettävä osoittamaan vakuuttavalla ja yksityiskohtaisella teknisellä kertomuksella, että työn tavoitteena oli ratkaista aito tieteellinen tai teknologinen epävarmuus systemaattisella tavalla.

Suomessa toimiville yrityksille tai niille, jotka harkitsevat T&K-investointia sinne, strateginen ja ennakoiva asenne on välttämätön.

Tehokkain lähestymistapa on integroida vaatimustenmukaisuus osaksi T&K-projektinhallintaprosessia, varmistaen, että tekniset ja taloudelliset tiimit tekevät yhteistyötä hyväksyttävien toimintojen seuraamiseksi ja tarvittavan näytön keräämiseksi reaaliajassa.

Omaksumalla OECD:n Frascati-käsikirjan periaatteet ja ymmärtämällä Verohallinnon vivahteikkaat vaatimukset, yritykset voivat luottavaisin mielin maksimoida T&K-veroetunsa ja edistää Suomen kunnianhimoista innovaatio-ohjelmaa.